Ymmärrän nyt täysin, miksi lääkäri varoitti Diapamin koukuttavuudesta. Vartti yhden puolikkaan 'Pamin oton jälkeen olo parani huomattavasti ja hymykin irtosi -- ennen lääkkeen ottoa piti hammasta purra ettei pyrskähdellyt itku (ja siis miun itkukohtaukset on pitkälti lohduttomia, Opamox ei ennaltaehkäissyt eikä auttanut kohtauksen aikana, Diapam näemmä saa kohtauksen, jos nyt ei pois, niin ainakin siirtymään ja lieventymään). Kova, kova ikävä J:tä, ihmeen hyvin sitä kiintyy sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa vaan yksinkertaisesti "klikkaa", vaikkei olla tunnettu kuin vasta kuukausi. Eilen J itsekin sanoi, että tuntuu kuin oltaisiin tunnettu sata vuotta. On vaan niin helppo olla kahdestaan, ei ikinä ole muiden kanssa ollut näin mutkatonta.

Pam-Pam-Diapam alkaa vaikuttaa aika vahvasti, eli hän menee nyt nukkumaan. Öitä.